Vastaus puhallettuna tuuleen

Sisältä olen vain tyhjä kuori
Ulkoa kuollut
Vaikka vielä niin nuori
Kipuun käperryn
Tuskaan viiltävään
Annanko olla, vai päästänkö itseni lähtemään?
En tiedä vastausta itsekään.

Sisimpänikään ei kaunis oo

Joka aamu peiliin kun katson
Rikki haluan lyödä ne kasvot
Jotka ulkokuorta vain on
Sisältä kuolen, kipu on loppumaton

Joka ilta peiliin kun katson
Rikki haluan lyödä tän ruman kehon
Se ulkokuorta vain on
Sisälläni viha, suru loppumaton

Ulkokuori, sitä se vain on
Sisimpäni, se yhtä rumaa kaikki on

Palasina

Sydän halkeaa kahtia
Päässäni toistan vaan niitä sanoja
Jotka sisältä hakkaa
Runtelee, saa lentämään sirpaleet
Tää kipu ei lakkaa
Veitsenterä sydäntä
Rinnasta ulos hakkaa

Repeat, mun pää sanoo
Näen videona samoja kuvia
Kipeästi ne poispääsyä anoo
Pyydän, älä pohjemmalle enää vajoo

Lovi sydämessä

En tiedä miksi
Mutta tällainen mä olen
Ehkä juuri siksi
Sain sydämeeni loven

Lovi on täyttynyt
Sä olet sen puhdistanut
Enkä tiedä miten olla
Kun en silti olekkaan parantunut


Ps. Kiitos sinulle, joka liityit lukijaksi, vaikka runot onkin amatöörimäisiä rikkinäisen ihmismielen raapustuksia. ♥

Antaudun

Tää suunta on tuttu
Ei tästä löydy mitään uutta
Mä en enää tiedä mikä on tää juttu
Kun ei kestä katsella tulevaisuutta

Se sattuu muhun
Se antaa mun kariutua
Ei auta enää muu kuin antautua